Ei mulla ole elämää vieläkään, joten laitan yhä heittotakaisin-kuvia elämäni matkalta.
Kasvattelen täällä rahapuita kasapäin ja odotan että joku vaikka soittaisi. Kierreröyhyvihvilä ei kyllä voi enää niin hyvin, oksat putoilevat.
Viime aikoina on kovasti askarruttanut se, ettei oikeastaan ole mitään mitä askarrella. Kaikki ystävät ovat jollain tapaa hukassa tai kaukana ja siinä itsekin helposti hukkaa itsensä. Eroaminen toisesta ihmisestä on mulle vaikeaa, ja oikeastaan on vain yksi ihminen jolle huvittaisi puhelimessa jutella, jos nyt muutenkaan. Kauniita unia.
