Ajatuskehä

- Löysin kivan tyypin sillan alta perjantaina.Viikko Ranskaan. Jaksan kyllä, vaikka pää lähti irti. Ajatukseni juoksevat minua karkuun ja tosissani pelkään, että jonain päivänä yhteys katkeaa enkä enää yhdistä aivoja ja ruumista.

kaula roikkuu korussa,

minä sinussa

miksi enää roikun sinussa?

"mitä sen päässä oikein liikkuu? luulen et spagettia"

jos etsii liikaa ei löydä. 

niin. niin. 

haluaisin olla tosi kännissä ja juosta käsi kädessä jonkun kanssa riihimäen ratapihalla. se olisi hyvä. 

pelkään yhä enemmän hukkuvani pääni sisään. se ei olisi hyvä. 

puhun pääni sisällä ja hymyilen pääni sisällä ja siellä on oikeastaan kaikki. ulospäin olen luultavasti tyhjä kuori. miksi? 

haluaisin itseni koota kasaan ja saada toimivaksi. miten sen tekisi. 

kauniit asiat lipuvat kauemmaksi mutta kevät lähenee. pelkään vain menettäväni kaikki ystävät ennen sitä. en osaa heistä kiinni pitää. mitäpä jos niin käy?

etsin elämäni rakkautta, yhä edelleen vain etsin. elämäni rakkaus voisi olla vaikka 

valokuva          tai 

                                  musta huopakangastakki. 

ei sillä sen väliä- 

luulenpa vain, että etsin väärästä paikasta. useimmat elämänrakkaudet ovat vääriä. ehkä rakastun itseeni ensin.

ja kokoan pääni. pää hajoaa. pää on miljoonassa paikassa eikä enää missään. syön nuudelini ja poltan savukkeeni ja sitten rummuttelen polvia ja katselen muualle, raavin ranteita että jäisi jotain jälkiä siitä että on elossa, kun ei muuten siltä tunnu.

mitä minulle oikein tapahtuu.
puhut sanoja ja en tiedä miten reagoisin niihin. yritän reagoida niinkuin normaalit ihmiset. tehdä samoja juttuja kuin ne. nauraa sopivissa kohdissa jne.
minä en halua katsoa peiliin enkä halua että näet minua enkä myöskään halua puhua kenellekään. haluan maata ihan hiljaa ja kirjoittaa sanoja selkään. piirtää kukkia.

olen ollutkin onnellinen

Minä kävin Tukholmassa. Laivalla laivailin sinne ja takaisin. Oli suhteellisenkohtuullisen aurinkoista ja oranssia. Se teki päivästä erityisen. Matkalla tapasin myös sveitsiläisiä ja australialaisia, mikä oli suhteellisenkohtuullisen siistiä. Yhden asian oivaltaminen oli myös siistiä:

Ihmiset joiden välistä kävelen joka päivä ovat hirvittävän tekopyhiä ja teennäisiä. En kestä olla seurassa, jossa jokainen ajattelee hiljaa pään sisällä:
onko  tuo tarpeeksi cool, voimmeko puhua sille?
Näytänkö tarpeeksi elämään kyllästyneeltä? Onko outfittini tarpeeksi mustanharmaa?

Siis päätin: päästä irti. Kun minä en tarvitse heitä mihinkään, eivätkä he tarvitse minua mihinkään. Minun on hyvä olla näin, hyvien rakkaiden ihmisten kanssa. En halua jokapäiväistä pahaa mieltä ja epävarmuutta! -miksi siis hakeutuisin sellaiseen seuraan?

Tyytyväinen voi olla, kun  antaa turhien mieltäpainavien asioiden leijua tuulen mukana tiehensä ja keskittyy siihen, mikä on olennaista ja mikä tekee itsen iloiseksi. Kukaan ei tule käskemään sinua olemaan onnellinen, vaan se on sinusta itsestä kiinni. Mielikuvissa on kaikki; voi olla onnellinen, vaikka makaisi olohuoneen lattialla. Pään sisällä  on ääretön maailma.

Olen ollut(kin!) viime aikoina onnellinen. Olen saanut haleja ja uusia ystäviä. Tomaatit, paprikat ja pavut ovat itäneet ja ovat nyt pieniä elämänhaluisia taimia. Se on ehkä parasta, mitä tällä hetkellä on. Katsoa miten taimet kurottavat kohti aurinkoa.

Kaipaan spontaaniutta. Tyyppiä, jonka kanssa
kiivetä hylättyyn torniin
kävellä radanvarsia yöllä
mennä kasvitieteelliseen puutarhaan
kavuta puuhun
liftata Tromssaan
uida tunturijärvessä
ja niin edelleen...
nauraa ja syödä kirsikoita.