On ollut nyt vaikea
saada ruokaa nieltyä
iltaisin nukahtaa
katsoa itseään peiliin
katsoa sinua silmiin
olla raapimatta polvia
ranteita
mitä nyt sattuukaan tielle

Vaikea kirjoittaa tunteistaan junassa puhelimen muistiinpanoihin ja olla itkemättä. Todellisuus on sumentunut ja värit kadonneet, kaikki on harmaata. En tunne surua, vihaa, iloa, olen harmautta, en reagoi mihinkään, tuntuu kuin sieluni olisi karannut.
Pitäisi nauraa, tuntea itsensä hyväksi, jonain päivänä sanoa "olen onnellinen" mutten tiedä miten