Sosiaaliset kuviot ovat tällä hetkellä tosi pahassa jamassa. Ihan tosi tosi pahassa. En osaa pitää vanhoista ystävistä kiinni, enkä tehdä uusia. Muutenkin tuntuu, etten melkeinpä uskalla edes puhua kenellekään, kun kaikki ovat liian hyviä minulle. He kyselevät kuulumisia ja ovat huolissaan. Tiedän, ettei minusta olisi koskaan samaan, joten en oikein osaa vastata heidän viesteihinsä mitään sillä tuntuu, että jään kiitollisuudenvelkaan. Tiedostan kyllä, että ajattelutapani on todella nurinkurinen, mutten voi sille mitään.
Hyviä asioitakin on: lähden pääsiäisenä Ranskaan kyläilemään ihanan ystävän luona! Ajattelimme olla ensin muutaman yön Pariisissa, ja sitten mennä Nantesiin. Ranskassa viini on halpaa ja kadut täynnä merkkejä historiasta ja kulttuurista. Jotenkin täydellinen vastakohta Suomelle, jossa kaikki pyritään pitämään niin neutraalina ja tunnottomana. Odotan kameran ja lonkkarin (ja kenties ukulelenkin) kanssa keskelle unelmieni tunnelmaa, uuden kivan ystävän kanssa. Tästä voisi tehdä sellaisen unelmien tumbrl-matkan!! (huomaa osittainen sarkasmi) Matka näyttäisi kamerassa, mielikuvissa ja mielissä hyvältä ja ihanalta. Jota voisi myöhemmin muistella, Siiriä kotiin odottaessa.
Energiani ovat olleet tuhannessa eri asiassa levällään, enkä ole voinut keskittyä mihinkään kunnolla, mistä on varmasti tullut se juureton fiilis. Karsin siis turhat harrastukset pois ja pidin vain ne, joista oikeasti välitän. Nyt, tai ainakin kohta, on hyvä ja levollinen olo, kun aikaa jää myös itsensä hoitamiseen ja hyvän mielen ylläpitämiseen.
Tässä spugeminä, Etelämäen kuvaamana:
