Viime päivät ovat olleet auringon ja ystävien yliannostusta, ja se on tehnyt minulle todella hyvää. Käväisin ensin tanssimassa vanhat (heh), Setelillä oli sen jälkeen kivat juhlat ja sitten päätimme muuten vain juhlistaa elämää tai vaihtoehtoisesti kolmen päivän putkea. Nyt loikoan sängyssäni kääriytyneinä peittoihin ja tuhiseva Seteli tuhisee. Ulkona paistaa jo aurinko. Kaikki on enemmän kuin hyvin! Sain ehkä elämän reunasta kiinni.
Sisäistin myös otsikon julistaman ajatuksen: jos jokin on kivaa, eiks sitä kannattaisi tehdä aivan saatanasti, sillä eikö elämän tarkoitus loppujen lopuksi ole nauttia. Liikaa auringonpaistetta, liikaa ystäviä, liikaa hyvää viiniä ja hyviä päiviä. Liikaa on juuri sopivasti, just täydellinen määrä.
Tuhinaa. Oot ihq
VastaaPoista