Jälleennäkeminen rakkaan ystävän kanssa on yksi parhaista olemassaolevista tapahtumista. Montparnassen juna-aseman ulkopuolella pitkään halaaminen sai mut iloisemmaksi kuin mikään vähään aikaan. Sitä seuraavat päivät olin kuitenkin koko ajan vähintään yhtä onnellinen kuin tuolla kyseisellä hetkellä, ja sellainen onnellisuus on aika kivaa. Matkustella kauniissa maassa rakkaiden ihmisten kanssa ja yrittää puhua ranskaa ("Haluan mennä rannalle", yhden lauseen opin!).
Siellä on ihan kesä jo. Jätin takin naulakkoon ja puhelimen lentokonetilaan (heh), ja ajeltiin ratikalla keskustaan. Kun menee ulkomaille, niinkin tavalliset asiat kuin ratikka tai supermarket tuntuvat upeilta ja ihmeellisen kauniilta. Päädyin matkustellessani aika kummallisiin paikkoihin kuten rantahuvilaan Bretagneen ja yhdeksänkymppisen taiteilijapariskunnan päivällisille (joista toinen puhui välttävästi suomea!) mutta se oli vain puhdasta loistavuutta.
¨
Nyt Suomi on kylmä ja typerä ja ihmiset vähän samaan malliin, mutta ehkä vika on päässä ja siellä on taaskin liikaa spagettia. Vappuun on enää kolme viikkoa (kuten täysi-ikäistymiseen????????) joten heh ehkä tässä jaksetaan. Pitää vähän juoksennella huudellen kaduilla ja nauraa kuoliaakseen tyhmille videoille, sellaisesta voi ammentaa elämänenergiaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti