Kovin väsynyt, peloissaan, en jaksa luottaa, ja aina iltaisin kun se toinen on jo nukahtanut mietin pitkään että miten kysyisin, mutta se höpisee unissaan enkä halua sitä herättää.
Junassa kirjoitin pahoja sanoja kirjaan. Vastapenkin nainen kutsui käsialaani kauniiksi ja siitä tuli jotenkin surullinen olo.
Äiti sanoi, että minussa on sisällä hurjasti rakkautta, että olen herkkä ja huomaan enemmän asioita kuin muut.
Ehkä siksi etten oikein elä itsessäni, elän siinä välitilassa joka on kehoni ja muun maailman välillä. Sieltä minä tarkkailen maailmaa, teen havaintoja, unohdan olla oma itseni sillä sellaista ei oikein ole. Ehkä siksi on vaikeaa olla sinun kanssa tai muidenkaan. Joudun välitilasta itseeni ja huomaan ettei minua ole. Osaan elää vain muiden kautta?
okei "osaa elää vaan muiden kautta" on tosi harhaanjohtavaa, koska eks me kaikki eletä muitten kautta? Tai siis, ei täällä kukaan paremmin tallaa, ku sinä.
VastaaPoista