perjantai 28. elokuuta 2015

Daylight time

Kesä oli yksi suuri seikkailu. Risteilin junalla pitkin Eurooppaa ystävän kanssa, jonka suurensuuren arvon tajusin vasta matkalla. Tapasin uusia ihmisiä joille yritin puhua kielillä joita en osannut. Tilasin vahingossa kylmää kahvia ja totesin Berliinin olevan vietävän typerä kaupunki, jonne en mene enää paitsi jos pakotetaan. Eksyin eri suurkaupunkien metroihin tuntikausiksi ja juhlin isoilla klubeilla sekä pienissä shishabaareissa. Kerran juutuimme samaan junahyttiin hyvin epäilyttävien albanialaisten kanssa ja jouduimme toteuttamaan monimutkaisen pakosuunnitelman, huomio suuntautuneena selviytymiseen menimme junalla vahingossa Saksaan saakka.

Eniten silti nautin ihan vain siitä, kun iltaisin saatettiin kävellä Bellsin kanssa hostellin läheisillä kaduilla uupuneina kuluneesta päivästä ja puhua elämästä, sytyttää savukkeet yhdessä ja istua ehkä kadulle. Olla ihan tuntemattomina kaupungissa, josta ei itsekään tiedä melkein mitään. Se on matkustamisessa viehättävintä. Matkustaminen on mulle sellaista elämän eteenpäin vievää voimaa, selviän talvesta ajatellen niitä uusia siistejä ihmisiä, jotka ensi kesänä taas tapaan.



Kun oot poissa, mä kuljen täällä sun hupparissa, pyörin peitoissa enkä päästä teekuppia käsistäni. Tämä kesä sun kanssa oli jotain sellaista mitä en ole ennen kokenut.
Kestät mua vaikka mun jalat hankaa ja kädet raapii ja vaikka välillä tiputan sun kuulokkeet maahan tai vahingossa lyön sua kyynärpäällä vaikka yritin halata.
Olet puhtaasti hyvää energiaa. En tiedä saako kiittää, mutta kiitos kun olet siinä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti